”Opin, että työn ei tarvitse aina olla kivaa tai helppoa”
Omat kesätyökokemukseni alkoivat jo nuorena, poimin mansikoita, tein polttopuita ja jaoin lehtimainoksia. 18-vuotiaana aloitin puhelinmyyjänä telemarkkinointitoimistossa – työssä, jota en aluksi kokenut omaksi. Mutta sinnikkäällä yrittämisellä opin työn, kehityin siinä erinomaiseksi ja sain ylennyksen toimistopäälliköksi. Sieltä löytyi ensimmäiset esihenkilökokemukseni ja kipinä lähteä opiskelemaan kauppatieteitä.
Opin kesätöissä, että työn ei tarvitse aina olla kivaa tai helppoa. Vastoinkäymiset kasvattavat ja itsensä ylittäminen on usein tärkeämpää kuin muiden voittaminen. Kun uskalsin lähteä mukavuusalueeni ulkopuolelle, löysin vahvuuksia, joita en tiennyt itsessäni olevan.
Miten rekrytoija tulkitsee kesätyökokemustasi?
Rekrytoijan silmin jokainen kokemus on merkityksellinen. Kiinnitän huomiota kesätöihin, työharjoitteluihin, TET-jaksoihin – kaikkeen, mikä osoittaa, että hakija on ollut aktiivinen ja haluaa oppia. Jos kesätyökokemusta ei ole lainkaan, on henkilön arviointi vaikeampaa – ei mahdotonta, mutta haastavampaa.
Kyse ei ole pelkästään siitä, missä olet ollut töissä, vaan mitä olet tehnyt, miten olet toiminut ja mitä olet oppinut.
Jos valittavana on kaksi hakijaa ja toisella on työkokemusta mutta toisella ei, valinta usein kohdistuu siihen, joka on käytännössä osoittanut, että pystyy oppimaan ja tarttumaan työhön vastuullisesti. Työtodistukset ja suosittelijat todistavat, että sinulta löytyy tarvittava työmotivaatio ja asenne – ja niillä on painoarvoa myös tulevaisuudessa.